Blogi Pelaajien blogissa on vuorossa jääkiekkojoukkueen Hanna Honkosen kirjoitus. Moi! Alkusarja on nyt paketissa ja varsinainen sm-sarja pyörähtää käyntiin viikonloppuna. Alkusarjassa joukkueemme suorittaminen oli todella ailahtelevaa kuten myös oma pelini. Siinä riittääkin parannettavaa tosi peleihin, sillä heti alkuun vastaan asettuu runkosarjan kärki rakas vastustajamme Ilves: Lauantaina Tampereella ja sunnuntaina Hämeenlinnassa. Pelit ovat hyvä mittari ensi viikon Euroopan cupin alkuturnausta ajatellen johon olemmekin harjoitellut neljä viikkoa niin kovaa, että pääkoppa ja kroppa menivät niin jumiin, että välillä on täytynyt miettiä pääseekö sängystä omin avuin ylös tai edes herääkö kun herätyskello soi. Lauantaina siis nähdään onko paikat ja rasitus vielä täysin laantunut kovasta reeni jaksosta. Kovalla asenteella silti lähdemme Ilvestä vastaan taistelemaan tärkeistä pisteistä omaan pelitapaan luottaen.  Tällä kaudella emme ole vielä Ilvestä voittaneet nyt jos koskaan olisi hyvä hetki vähä kesyttää sitäkin eläintä. Hane#11 Haloo Hämpton! Alkusarja alkaa olla lopussa ja Eurooppa cup:ia odotetaan. Pääsimme ensimmäiseen tavoitteeseemme, mikä on hienoa tytöt. Nyt silmissä kiiluu ja jaloissa tuntuu kotiturnaukseen keskittyminen ja kova treenaaminen. Me olemme valmiita, kun kiekko tipahtaa Hämeenlinnassa 2.12. Olen viihtynyt HPK:ssa todella hyvin ja annan kiitosta valmennuksen Tupulle ja Hupulle, jotka jaksaa puskea meitä eteenpäin illasta toiseen. Täällä olen todella saanut henkilökohtaista valmennusta ja ohjeistusta. Eteenpäin vie oma kehittyminen, jonka kautta pystyn antamaan enemmän joukkueelle. Tästä on hyvä lähteä jatkosarjaa tahkomaan. Meidän akat on huippuja! Tervetuloa kannustamaan Kerho voittoon Metritiskille! #8 Mirka alias Sahara "Nyt ollaan jännän äärellä" Jännä on jännä sana. Jännää voisi määritellä jännäksi tavaksi määritellä jännyyttä, mikä tekee jännästä hyvin tarpeellisen ja jännän sanan. Erilaiset jännän vivahteet ovat jännä, hyvin jännä, ja jännempi jännä. Saatatte nyt ihmetellä, että mitä ihmettä yritän kirjoituksellani ajaa takaa. Tarkoituksenani on jo hehkuttaa tulevia Suomen Cupin pelejä LP Viestiä vastaan. Taistelemme finaalipaikasta ensimmäisen kerran keskiviikkona 16. marraskuuta Salossa ja toinen ottelu käydään Hämeenkaaressa keskiviikkona 23. marraskuuta. Cupin peleissä on aina oma viehätyksensä, koska kahden pelin perusteella ratkeaa jatkoonmenijä. Luvassa on varmasti kovaa vääntöä, eikä kumpikaan joukkue anna missään vaiheessa periksi. Tällaiset pelit ovat urheilijan juhlahetkiä ja niistä on osattava nauttia. Taistelu alkakoon! Kyösti Pöystin sanoja lainatakseni: "Nyt ollaan jännän äärellä." Moikka! Kova puurtaminen jatkuu tälläkin viikolla reenien ja pelien parissa. Viikonloppuna vastaan asettuivat Kalpa ja Kärpät. Voittoja lähdimme hakemaan mutta työn määrä peleissä joukkueeltamme ei riittänyt,emmekä olleet tarpeeksi agressiivisia. Omassa pelissämme oli puutteita,mutta kausihan on vasta aluillaan ja harjoiteltavaa riittää. Lauantaina Kalpalle hävisimme niukin jatkoajalla 5-4 vaikka johdimmekin peliä alussa 4-2. Sunnuntaina oli vastassa Kärpät ja loppu lukemat olivat 4-2 Kärpille. Saimme viikonlopun peleistä opiksemme ja harjoiteltavia asioita jatkoa varten. On ollut aika tiuhaan tahtiin pelejä ja niitä on ollut paljon myös keskellä viikkoa, mutta tärkein on vielä edessäpäin. Saamme pienen tauon peleistä maajoukkue turnauksen aikana,mikä taas on hyvää aikaa pureutua harjoittelemiseen ja alkaa valmistautua joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna alkavaan Eurooppa cup -turnaukseen joka pelataan meidän omalla rakkaalla Metritiskillä. Joten kaikki paikalle kannustamaan HPK:n naiset finaali turnaukseen!(kapteenin käsky) -Mira#6- Morjesta! Alkusarja alkaa olla takana, jäljellä enää yksi ottelu LoKV:a vastaan. Joukkue on näiden pelien aikana kehittynyt kentällä ja sen ulkopuolella. Pelit on sujunu tähän mennessä hyvin, mutta parannettavaa on edelleen sillä joulukuun alussa Hämeenlinnassa pelataan karsintaturnaus jonka pääpottina on paikat myöhemmin pelattavaan  Eurooppa Cup -finaaliin. Tämä on siis    ensimmäinen kerta, kun HPK on mukana turnauksessa ja innolla odotellaan jo tulevia pelejä! Omalta osalta alkukausi meni pelien osalta vähän sivuun loukkaantumisen vuoksi, mutta nyt ollaan taas joukkueen mukana jäällä ja toivottavasti seuraavaan peliin pääsee jo pelaamaankin! Maajoukkuetauon vuoksi nyt on ollut muutama vapaa viikonloppu, ollaan saatu ladata vähän akkuja kovien treeniviikkojen jälkeen. Samalla osa pelaajistamme on maajoukkueen mukana Ruotsin neljän maan turnauksessa! Tsemppiä siis Jutalle, Venlalle ja tietysti koko maajoukkueelle! #7 Julia Morjes! Kausi on vierähtänyt nopeasti käyntiin ja olemmekin jo reippaasti lokakuun loppupuolella. Viime viikon keskiviikkona matkustimme Kuortaneelle taistelemaan Team Oriflamea vastaan ja saavuimme Hämeenlinnaan 3 pistettä rikkaampina voitolla 3-6. Viikonloppuna pelattiin tuplapelit Metritiskissä. Lauantaina oli vastassa JYP, josta riistimme myös komeasti 3 pistettä  numeroin 5-2. Sunnuntain taistelussa vastassa oli Ilves. Taivuimme Ilvekselle numeroin 1-4 kovasta taistelusta huolimatta. Ensi viikonloppuna Metritiskissä taas tapahtuu molempina päivinä! Vastassa ovat pitkänmatkalaiset Kalpa ja Kärpät. Telvetuloa! :) Elise #5 Hi! It's hard to believe we are already 5 matches into the season! I couldn't wait for our games to finally start and now that they have, the time is flying by. After our first match set-back, we have been playing a lot better and have been fortunate enough to get four wins. Although many of my teammates have played the other teams numerous times before, each game and team is new to me. However, I feel ready for each game because we spend the week preparing. Another exciting thing happened last week: we got a new player- Ivana Kujundzic! She is an outside from Serbia who I actually know from the states. The university she went to is in the same conference as the university Marina and I attended! It feels great to finally have our whole team together, and Ivana is a great addition!! Our next couple weeks are going to be busy! This week we play OrPo at home on Wednesday night before heading to Estonia for two weekend matches. This will be my first time in Estonia which will be fun. We will just have to take it one game at a time and play HPK volleyball! Hope to see everyone at Hameenkari Wednesday! Lauren Moi! Kausi onkin pyörähtänyt reippaasti lokakuun puolelle. Viime viikko oli hieman poikkeuksellinen, sillä meillä oli jo keskiviikkona peli Espoossa ja viikonlopun saimme levähtää peleittä. Saimme testata arkipäivän kuntoamme Bluesia vastaan ja voitto irtosikin hienolla pelillä 0-5 numeroin! Siitä on hyvä jatkaa kohti seuraavia matseja, ja tällä viikolla kohtaammekin jo keskiviikkona Oriflamen Kuortaneella. Viikonloppuna on taas tuplapelit, lauantaina JYPiä ja sunnuntaina Ilvestä vastaan. Tervetuloa kannustamaan Kerho voittoon ! :) -Salla #4 Heippa! Tätä hetkeä on odotettu jo monta kuukautta hikoillen, puuskuttaen ja silloin tällöin jopa hammasta purren ? uusi kausi lentopallon Mestaruusliigassa alkaa! Itse pääsen kokemaan tämän tason pelejä ensimmäistä kertaa, kun taas joukkueemme konkarille Lotalle tuli sunnuntaina kauden kolmannessa pelissä täyteen jo 200. pääsarjaottelu. Meillä on siis hyvä sekoitus joukkueessa sekä nuoria tuulia että kokeneiden pelaajien varmuutta. Sarja alkoikin heti tiiviillä tahdilla, kun jo ensimmäisellä viikolla oli kolme peliä. Sarja-avauksessa Pieksämäellä emme olleet ihan terävimmillään ja tuloksena oli 3-2 tappio. Siitä sisuuntuneina palasimme Hämeenkaareen viikonlopuksi pelaamaan kahta virolaisjoukkuetta vastaan, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa mukana Mestaruusliigassa. Lauantaina kaatui Viljandi Metall selvästi 3-0 ja sunnuntaina jatkoimme samaa tahtia kun tallinnalainen Viimsi Spa voitettiin myös 3-0. "Meidän keittiöön" ei siis tulla riehumaan! Uutena pelaajana on ollut helppo päästä mukaan joukkueeseen ja joukkueen hyvää yhteishenkeä ei voi olla korostamatta. Sen avulla ratkaisemme toivottavasti jatkossakin tiukat pallot meille ja jatkamme voittojen tiellä. Totta kai myös kotikatsomon tuki ja kannustus siivittävät meitä eteenpäin, joten jatketaan samaa rataa! Noppi # 9 Moi vaan :) Kausi pyörähti harjoittelun merkeissä käyntiin elokuun alussa. Vaikka vasta reilu kaksi kuukautta on kulunut, paljon on kerennyt tapahtumaan jäällä ja sen ulkopuolella. Joukkue on uudistunut viime kaudesta valmennusta myöten, vanhoja pelaajia on lähtenyt etsimään uusia haasteita, toiset hieman kauempaa ja toiset lähempää. Metritiskin kasikoppiin on tullut lähteneiden tilalle uusia pelaajia, jotka opettelevat Kerhon tavoille. Viime sunnuntaina oli kansainvälinen GHD ja Hämeenlinnassakin oli monia innokkaita tyttöjä jäällä HPK-naisten kanssa. PS. Tsemppiä rapakon takana pelaaville ex-HPK:laisille Nortille ja Tepalle! #2 Hei! Pitkä kauteen valmistava jakso on ohi ja kauden alku on nurkan takana. Paljon ja kovaa on treenattu ja nyt on aika ryhtyä tositoimiin. Viime viikonloppuna pyörähdimme vielä pelaamassa viimeiset harjoituspelit Saksassa, Bundesliigaa pelaavan VC Wiesbadenin järjestämässä  turnauksessa. Turnaukseen osallistui isäntäjoukkue Wiesbadenin ja meidän lisäksemme kaksi Ranskan pääsarjaa pelaavaa joukkuetta, VNVB Vandoeuvre Nancy ja Terville Florange Olympique. Joukkueet olivat hyvin tasaisia ja ottelut olivatkin erittäin tiukkoja. Pelattuamme kerran jokaista joukkuetta vastaan saavutimme paikan finaalissa. Finaali ottelussa vastustajamme oli järjestäjäjoukkue Wiesbaden, jonka päihitimme viiden tiukan erän jälkeen. JEE!! Joukkueemme jo ennestään hyvä yhteishenki kasvoi entisestään reissussa. Pelasimme neljä hyvää peliä ja paransimme tasoa peli peliltä. Voittoisan turnausviikonlopun jälkeen voimme lähteä hyvillä mielin kohti liigan koitoksia. Lentopallon Mestaruusliiga alkaa osaltamme keskiviikkona vierasottelulla Pieksämäkeä vastaan ja ensimmäiset kotipelit pelaamme jo ensi viikonloppuna. Lauantaina vastustajaksemme saapuu virolainen Viljandi Metall ja sunnuntaina kohtaamme Viimsi Span, joka tulee myöskin Virosta. Itse olen erittäin innoissani kauden alusta ja on mahtavaa päästä taas pelaamaan kotimaan kentille Saksassa viettämäni vuoden jälkeen. Saapukaa sankoin joukoin Hämeenkaareen kannustamaan HPK-naiset voittoihin. Kaaressa nähdään Laura #15 Heippa! Uusi kausi pyörähti käyntiin muutama viikko sitten uudistuneen joukkueen voimin, sillä monet kokeneet pelaajat lopettivat mestaruuden jälkeen. Joukkue on uusi myös minulle, sillä tällä kaudella puin Kerhon paidan ensimmäisen kerran päälleni, joten odottavalla ja positiivisella fiiliksellä on muutamat viikot menneet. Takana pitkä ja rankka Oulu?Kuopio-viikonloppu, josta tuliaisiksi tuotiin kaksi voittoa. Voitot eivät tulleet helpolla ja lauantainen voitto vaatikin yli 60 minuutin uurastamisen, mutta työ tuotti tulosta. Sunnuntain voittoon riitti Niiralan montussa kolme erää ja Hämeenlinnaan lähti täydet kolme pistettä. Kuuden pelin jälkeen voittoja on kertynyt viisi, jotka antavat hyvät lähtökohdat ensi viikonlopun peliin sarjakärki Ilvestä vastaan. # 31 Jäpi Moroo! Takana neljä sarjapeliä joista kolme voittoa ja yksi tappio. Ihan suhteellisen hyvä alku siis! Menneenä viikonloppuna saavutimme voitot Jypistä ja Oriflamesta. Lauantaina kävimme Jyväskylässä voittamassa Jypin. Peli oli tiukkaa taistelua alusta loppuun. Jäähyaition ovi kävi tiuhaan tahtiin meidän joukkueelle, välillä tuntui että pelasimme Jyppiä ja tuomareita vastaan. Taistelimme alivoimat hienosti joukkueena ja voittohan sieltä Jyväskylästä mukaan Hämeenlinnaan lähti! Pelin jälkeen oli mahtava fiilis, koska olimme joutuneet pelaamaan niin paljon alivoimalla! Tuuletuksetkin olivat sen mukaisia! Sunnuntaina pelasimme rakkaassa Metritiski-areenassamme ja hieman samantyylinen meininki jatkui kun lauantaina. 3 pistettä jäi meille Hämeenlinnaan, joten viikonlopusta tärkeät 6 pojoa joukkueellemme! :) Kokoonpanoon saimme mukaan Venla Hovin, joka paukuttikin 2+1 pistettä viikonloppuna. Ensi viikonlopun vietämme Oulu ? Kuopio reissulla. Eli pitkät matkat bussissa istuskellen. Joten ei muuta kun kohti seuraavaa viikonloppua ja kuutta pistettä hakemaan! - #30 Maija - Morjestaa! Nyt se sitten viimeinkin alkoi! Uusi kausi ja uudet kujeet. Itselläni alkoi ensimmäinen kausi virallisesti naiskiekkoilun puolella. Kausi on alkanut mielestäni mukavasti ja joukkue on sulautunut nyt jo tässä vaiheessa kautta hyvin yhteen ja uudet pelaajat on otettu mielestäni hyvin rinkiin mukaan. Viikonloppuna oli ensimmäiset pelit. Lauantain peli alkoi juhlallisuuksin, kun mestaruusviiri nostettiin kattoon. Sen jälkeen ne juhlallisuudet sitten katosivatkin ja kylmää kyytiä tuli. Sunnuntain peli olikin sitten pelkkää juhlaa ja Salo HT kaatui komeasti 10-0. Seuraavia pelejä odotellessa! #1 Kiira   Heppishei! Neten sanoja lainatakseni: uskomatonta, mutta totta. Kausi on ohi, ja hyvä kausi olikin! On kuitenkin totta, että heinäkuussa treenaamisen aloittanut porukka on myös aika valmis lepäämään raskaan, vaikkakin antoisan kauden jälkeen. Viimeisillä viikoilla alkoi ehkä jo vähän painaa jaloissa, mutta tarpeen tullen valmennusjohto muistutti meitä aikalisillä siitä, minkä takia kesällä juostiin Kaurialan rappusia ja tutustuttiin Apparan hiekkarannan kanssa ihan kirjaimellisesti kasvotusten. Meidän pelaajien vastaus oli melkeinpä aina sama: muutama voimasana ja Noora "Syntikka" Lainesalon kuuluisat sanat "nyt mennään muijat". Ja taas mentiin. Kauteen on mahtunut monta hassunhauskaa kommellusta, osalle on aluksi itketty, mutta sittemmin jälkeenpäin myös naurettu. Ollaan mm. kilpailtu siitä kuka tuulettaa parhaiten, voiton taisi kyllä viedä Nakkilaan mukanaan Vilposen Pauliina. Valmentajia ei tähän kisaan otettu mukaan ollenkaan, koska päävalkun voitto olisi ollut niin ylivoimainen. Tästä meidän tuttujen kesken lempinimi "The Flexibility-Man". Kauden loppua kohden meinasi kisa lähteä kyllä käsistä, mutta mikäpä juttu meidän porukalla ei lähtisi lapasesta, kun tarpeeksi hyvä jutun alku saadaan.  Totuus kuitenkin on, että ilman tiukkaa treeniä, ei olisi peleissä nähty meidän hienoja tuuletuksiakaan. Harjoitustunteja on tiimillämme takana kyllä sen verran, että eilinen pronssimitali oli täysin ansaittu! Pislaploki kaatui toisen kerran tällä viikolla suoraan erin 3-0, vaikkakin lauantain vääntö oli ehkä hiukan tasaisempi kuin keskiviikkoinen peli Putaalla. Mainittakoon kuitenkin, että tämän viikon tasaisimmat pelit kamppailtiin pelipäivien aamuina, nimittäin hihapelit. Pihtiputaalla niin ikään lyhythiuksiset/nutturapäät voittivat 2-1, ja eilinen mittelö meni valkopaitaisille samoin lukemin. Muutaman viime pelin dominointiin ja mitalijuhliin on mukava lopettaa kausi 2010?2011. HPK-naiset kiittää, kumartaa ja hiljenee tältä erää, mutta odottakaapa vaan kun seuraava kausi alkaa niin me ollaan niiiin tulessa, saletisti natsaa! Roosa #17 Hello The season in Hämeenlinna was interesting. Even though a lot of snow  and low temperature is normal here I still couldn?t get used to so it,  but either way I love it here.  Our practice schedule was very busy throughout the season and we ended up second in the total rankings. This season was really good. First part of the season  was little bit rough, but the end of it and the second half was much better and exciting.  We developed and grew a lot as a team. We have played at Pislaploki on Wednesday for a third place in playoffs and we won 3:0. Tomorrow we have a new game and since is the best of 3 if we won tomorrow we get the third place. Tomorrow is very important game so I hope that we will see a lot of people tomorrow in stand cheering for us. Marina #12 Moi Uskomatonta, mutta totta; jälleen on yksi kausi tuomarin viimeistä vihellystä vaille valmis. Mielestäni kausi on mennyt pelottavan nopeasti. Muistan ja tunnen kehossani vieläkin viime kesän ihanat illat Apparan hiekoilla. Ja kyseessä ei todellakaan ollut mikään picnic hyvillä eväillä, vaan armotonta raatamista viimeistä solua myöten. Voin myös kertoa, ettei kotiluolamme Hämeenkaari viime kesän helteillä ollut kaikista otollisin paikka harjoitella. Se taisi mennä jo extreme-urheilun puolelle. :) Silti jokainen harjoitustunti on ollut sen arvoista, sillä niiden ansiosta olemme jaksaneet joukkueena tämän kauden läpi ja pelaamme nyt mitalipeleissä.   Tänä vuonna taistelemme pronssista ja tiukkojen välieräpelien jälkeen mitalinjanomme on kova! Välierävääntöjen jälkeen huilasimme pari päivää. Välierien aikaan joukkueessamme oli liikkeellä pienempää ja suurempaa flunssaa. Lepopäivien aikana oli hyvä mahdollisuus hoitaa nämä nuhanenät kuntoon sekä nauttia rauhallisesta vapaa-ajasta jokainen tavallaan. Tämän viikon maanantaina palasimme takaisin hallille. Parin päivän ero rakkaimmista ystävistämme Mikasoista oli myös tehnyt terää. Reenasimme pari päivää ja keskiviikkona Vekka-liikenne suuntasi keulansa kohti Pihtipudasta. Ennen peliä otimme "pientä" tuntumaa palloon ja kauden viimeisen vieraspelireissun hihapelin voitto tuomaroitiin reilusti lyhythiuksisille, nutturalla tai ilman.   Itse illan peli oli kuitenkin aivan koko tiimin yhteinen 3-0-voitto! :) Pislaplokin tytöt syöttivät kovaa, mutta vastaanottomme pysyi hienosti kasasssa ja tapoimme palloja tehokkasti vaikeimmistakin paikoista. Loppuviikon olemme harjoitelleet ja huomenna pelataan ottelusarjan toinen osa. Tulkaa siis Kaikki lehtereille sankoin joukoin kannustamaan ja katsomaan jaetaanko Kaaressa huomenna mitalit HPK:n tytsyjen kaulaan. Minulla on asiasta aavistus.. Iloisin kevätterveisin, #14 Nette Moikka! Tänä lauantaina kohtaamme viimeisessä runkosarjan pelissä LP Salon, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että kausi 10?11 on jo pian lopussa, pelien määrää ja kärjestä puhki kuluneita pelikenkiä tuijotettaessa. Todellisuudessa tästä se kausi ja mitalijahti vasta todenteolla alkavat. Tällä kaudella on ehtinyt sattua ja tapahtua. Hikeä ja verta on vuodatettu. Pallot ovat saaneet osansa, kun kuivat rystyset ja palohaavat ovat vuotaneet. Liikaa joukkuesalaisuuksia paljastamatta pukuhuoneen oveakin on täytynyt pitää auki, jotta siellä polvisuojista peräisin olevat sulotuoksut laantuisivat edes hiukan ja välttyisimme happinaamarien käytöltä myös jatkossa. Harjoitusrytmi (ja haju pukuhuoneessa) ei ole muuttunut tälläkään viikolla ja vaikka yksi runkosarjan peli on vielä jäljellä, jokaisen selkäpiissä alkaa jo varmasti tuntua pientä kihelmöintiä ajatusten siirtyessä pikkuhiljaa välieriin. Kun 14.3 ensimmäinen välieräpeli vihelletään käyntiin, taistelee kovalla asenteella oranssissa ja mustassa joukkue, joka metsästää kirkkainta mitalia. Millä mitali sitten saadaan? Mistä on menestys tehty? Kukaan ei ole vielä keksinyt siihen täydellistä ratkaisua, mutta me lähdemme ottamaan siitä selvää. Yksi asia on kuitenkin varma: kotikatsomon tukea ja kannustusta tarvitaan viimeiseen palloon asti, tervetuloa siis jatkossakin nauttimaan huippulentopallosta Hämeenkaareen! #10 Katja Heippa! Kyllä menee viikot nopeasti, ollaan jo Helmikuun puolessa välissä. Tämäkin viikko alkoi taas mukavasti reenaten. Viikonalku oli siksi erikoinen, koska treenit olivat toisessa hallissa, ja pelasimme alkulämmittelyksi käsipalloa. Toisaalta, siihen se pelilämmittely toistaiseksi jäikin. Säännöt meinasi unohtua, koska kaikki olivat niin voitontahtoisia.  Meille kaikille ehkä hyvä, ettemme valinneet aikoinaan kontaktilajia. Viikonloppuna pelasimme Pislaplokia vastaan täällä Kaaressa. Kaikille kelpasi vain voitto, ja sieltähän se tuli puhtaasti 3-0.  Peli oli tasaisen hyvä alusta loppuun.  Pelin jälkeen oli yllättävän lyhyt palaveri, joten pääsimme melko ajoissa lähtemään hallilta. Tietysti vasta sitten kun leivät ja leivonnaiset oltiin syöty. Ei muuta kuin hyvää kevään odotusta kaikille! Me jatketaan treenaamista kovaa ja iloisella mielellä, niin tulkaahan te katselemaan pelejä!   Terv. Taru #9 Hei kaikille! Taas on pari viikkoa kulunut kuin siivillä ja pelit vaan kovenee. Pelejä tässä onkin odoteltu, pari viikkoa ollaan treenattu ja kovaa. Ja taas alkaa sama urheilijoiden valitusvirsi ettei mikään eikä kukaan ole ehjä ja terve, mutta totta se on. Pieniä vaivoja, suuria vaivoja, fyysisiä vaivoja, henkisiä vaivoja, vaivoja vaivoja. Sisulla ja hammasta purren niistäkin ollaan yli päästy. Se sama sisu näkyi myös maanantain pelissä, uskon että myös kotisohville asti. Onneksi kovin moni ei kuule pelin aiheuttamia 'sanontoja', etenkään virheen sattuessa omalle kohdalle. Ja ettei vaan kukaan kyllästyisi kuulemaan tylsää suomea, on joukkueemme kansainvälistynyt myös tässäkin asiassa (suomen lisäksi myös englanniksi, saksaksi ja kroatiaksi). Mutta itse pääasiaan, eli siis tosipelit lähenevät, tahti tiivistyy ja uskon että joukkueemme taistelee vielä kirkkaimmasta mitalista. Joten kaikki joukolla kannustamaan Hämeenkaareen!! Heidi #8 Terve! Vaikka ei täällä päädyssä vielä niin terveitä olla, mutta parempaan päin menossa kumminkin. Taas on se aika kaudesta kohdallani, kun tänne pitäisi jotain erilaista rustata. Valitettavasti nyt aihe ei ole itselleni niin mieluisa, mutta ei aina voi tehdä ja kirjoittaa siitä mikä on mukavaa. Kuluva kausi on koetellut joukkuetta enemmän kuin aikaisemmat kaudet. Erilaisia loukkaantumisia on ollut erittäin paljon monella eri pelaajalla, mutta onneksi meillä on laaja materiaali, joten niistäkin ollaan toistaiseksi selvitty. Loppusyksystä oli todella sitkeä virus liikenteessä, joka sitten kävi läpi koko joukkueen. Varsinkin se pääty, missä minä kopissa tänä vuona istuskelen, tyhjeni miltei kuukaudeksi hiljaisuuteen. Kantapään kautta opittiin vierustoverini Chipan ja konkari-Mairen kanssa, ettei kipeänä tulla harkkoihin ja peleihin, vaikka kuntohan siinä meni kun oli niin pitkään semmosen taudin koettelemana. Mutta monien antibioottien jälkeen sekin pöpö saatiin kopin nurkasta pois pyörimästä. Joulun jälkeen pelasimme sitten harjoituspelin Lempäälässä, jossa eteeni tuli seuraava este: nimittäin 15-vuotias poikanen, joka vei kirjaimellisesti minulta jalat alta ja vasemman ranteen kipsiin. Tilanteessa en ehtinyt edes kerhoa sanoa, kun poika tuli niin kovaa vauhtia ?puskista? minua päin ja ranteeni jäi väärässä asennossa väliin: riks raks poks ja vielä kaatuminen päälle. Ennen ambulanssin tuloa kopissa minua auttoi jo ennestään jalkansa loukannut Villilän Tepi, koska huoltajamme olivat vielä joululomilla. Mikäli oikein muistan, Tepi auttoi minua jopa niin tyylikkäästi että hänen CV:hen voisin tuon jälkeen lisätä suosituksen huoltajan tai jopa ensihoitajan tehtävistä. Työ ja kiekko vaihtuivat lennosta lukuisiin lääkäreissä käynteihin, joissa ensimmäisten viikkojen aikana arvuuteltiin leikata vaiko eikö. Toinen oli toista mieltä ja toinen toista, ota nyt niistä selvää. Onneksi kuitenkin vältyin leikkaukselta ainakin toistaiseksi. Parin viikon jälkeen sain sitten luvan alkaa harjoittelemaan, joten elämäkin alkoi voittaa - vaikka yhdellä kädellä tässä onkin pitänyt pumpata. Neljä viikkoa sairaslomaa on nyt takana ja mikäli kaikki menee odotetusti, kuukauden aikana siirryn kaukalon ulkopuolelta taas sisälle ja kehiin - ranteet toivottavasti lukossa Mutta se ei pelaa joka pelkää ja kipu kasvattaa! Kovalla asenteella jatkossakin! T: Hane#11 Heippa vaan heippa kaikille! Nyt mennään jo toista viikkoa vuodesta 2011 ja alkuvuoden treenitahti on ollut sitä luokkaa, että joulun ja uudenvuoden aikana syödyt kalorit on kulutettu vähintäänkin triplasti. Loppukautta koskien on joukkueessamme tapahtunut ainakin yksi muutos, sillä saimme  toivottaa tervetulleeksi uuden pelaajan, Quan Scottin. Olemme Quanin kanssa kohtalontovereita, koska hänkin on pelipaikaltaan keskitorjuja.   Viime viikonloppuna meillä oli kaksi peliä. Perjantaina syötimme kotihallissa Kangasalan tehottomaksi ja sunnuntaina voitimme Eurassa Liiga-Euran. Oma pelimme ei ollut Eurassa lähelläkään parasta mahdollista, mutta koska syksyllä kauden ensimmäisessä kohtaamisessa hävisimme 3-1, oli tämä voitto enemmän kuin tärkeä. Loppuviikko jatkuu edelleen harjoituksissa ja valmistautumisessa tulevaan viikonloppuun. Lauantaina lähdemme pelireissulle Pieksämäelle ja itse kierona savolaisena Etelä-Savoon reissaaminen on melkein kun kotiin menisi.   Hymy huulilla ja voitontahtoa täynnä toivotan kaikille HPK:n faneille ja taustaporukoille mukavaa uutta vuotta ja muistutan, kuinka paljon tarvitsemme yleisön kannustusta. Paljon. Pihla #7 Moi Joulua vietettiin eri tavoin Suomessa, Saksassa, Kroatiassa ja Amerikassa, mutta oli viettotapa mikä hyvänsä,  lopputuloksena oli rentoutuneita ja täynnä virtaa olevia pelaajia ja valmentajia. Tällä viikolla oli aika palata yhteisten harjoitusten pariin. Suuria muodonmuutoksia ei ollut tapahtunut ja kaikki olivat tunnistettavissa loman jäljiltä vaikka hiustyylit olivat saaneet pientä päivitystä. Alkuviikko oli vielä omatoimista harjoittelua lomalle saatujen ohjelmien mukaisesti, mutta keskiviikosta eteenpäin hikoiltiin Hämeenkaaressa. Palauteltiin mieliin, kuinka peliväline toimiikaan. Uuden vuoden jokainen otti vastaan tahollaan. Sunnuntaina kaikki olivat löytäneet tiensä takaisin hallille, jossa odotti tähän astisen vuoden paras yllätys nimittäin pikkupelit. Edessä on viikko täynnä ohjelmaa, sillä luvassa on kaksi peliä. Perjantaina kohtaamme kotona Kangasalan ja sunnuntaina matkustamme Euraan. Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja muistakaa kannustaa Kerhoa! -Tike Helou vaan kaikille! Lupasin kirjottaa kuulumisia täältä Atlantin toiselta puolelta ja tässä niitä nyt tulee. Muutaman päivän sisällä tulee 3 kuukautta täyteen siitä, kun nousin lentokoneeseen ja lähdin kohti uutta seikkailua, seikkailua joka muuttaa aikalailla pelaajana ja todennäköisesti myös ihmisenä. Alkuviikot oli vaikeita, väsytti, enkä tuntenu ketään. Meillä oli myös heti ensimmäisten parin viikon jälkeen koe psykologiasta ja enhän mä tietenkään tiennyt miten olis siihen valmistautunu ja F:hän sieltä tuli. Sen jälkeen on pitäny ottaa koulu vähän vakavammin ja kyllähän se alko sujuakin jossain vaiheessa. Nyt onnellisena ajattelen, että luojan kiitos on vaan kaks koetta jäljellä ja sit alkaa koulusta loma! Mutta siihen tärkeempään asiaan, eli jääkiekkoon, syyhyn miks ylipäänsä tänne tuli lähdettyä. Meillä on vähän erilainen pelitapa kuin muilla joukkueille, sitä kutsutaan Torpedoksi, ja pelitavan mukaan pelataan ikäänkuin 4 hyökkääjällä (joista 2 on torpedoja, 2 halfbackeja) ja 1 pakilla. Mun paikkani on tossa halfbackina, eli pelaan puoliks hyökkääjänä ja puoliks puolustajana. On aika vaikeeta ollu sopeutua tohon rooliin, kun pitäis olla aggressiivinen hyökkäyspäässä mutta mun pitäis kuitenkin olla aina puolustamassa. Täällä on pelit muutenkin vähän erilaisia niin se oli alkuun aika haastavaa. So far kokemus on ollu loistava. Ihmiset on mahtavia ja kiekko on mahtavaa. Muutetaan kohta uuteen koppiin ja käytiin kattomassa sitä sillon kun se oli vielä rakennusvaiheessa ja näytti aivan mahtavalta, en malta odottaa. Mun pitää tässä alkaa hoitaan taas läksyjä, joten kuulumisiin, TSEMPPIÄ molemmille joukkueille ja mukavaa -Nortti- Jouluiset terveiset! Syyskauden loppuhuipennus on nyt entistä lähempänä. Lauantainen koitos PislaPlokia vastaan kutkuttaa jo kaikkien mielessä ja erityisesti sitä seuraava joululoma saa hymyn huulille. Osa pelaajista ei ole päässyt vierailemaan kotikonnuilla kuukausiin, joten normaalia viikonloppulomaa pidempi tauko tekee varmasti hyvää kaikille. Kovaa vauhtia käynnissä oleva viikko on sujunut tiivisti treenien tahdissa. Perusharjoitteet eivät ole unohtuneet viime viikonlopun voitonkaan jälkeen, vaikkakin OrPo pelin hyvä fiilis on yhä tallella! Entistä tiivimpi joukkuehenki nostaa yleisen tunnelman kattoon ja kaikilla on harjoituksissa vähintäänkin hauskaa! Hyvää joulua ja railakasta uutta vuotta! #5 Pauliina   Moroo! Alkukausi on mennyt nopeasti ja joulu on jo ovella. Rookie-bileitten ja pikkujoulujen väliin mahtui paljon aamu- ja iltareenejä, luistelua ja pelejä niin Kerhon, kuin yhteistyöjoukkue Salo HT:nkin paidoissa. Alkusarja ja kaksi ensimmäistä SM-sarjapeliä on nyt pelattu, ja tammikuussa jatkuvia pelejä odotetaan jo innolla! Rinkelinmäenkuja nelosessa on myös sattunut ja tapahtunut syksyn aikana. Ellan ja Kengun kanssa ollaan jouduttu lainaamaan Jopelta välillä akkuporakonetta ja sähkövatkainta, mutta hyvin ollaan kuitenkin sopeuduttu hämeenlinnalaiseen elämään. Nyt täytyy kuitenkin lopetella, että jaksaa taas aamureeneissä luistella poikien perässä, muistakaa varoa tonttuja!   Hei, Ensimmäiset piparit ja tortut on paistettu, tv:stä tulee Tuntematon sotilas, joulukalenterista on avattu jo kuusi luukkua ja voi nähdä jopa punaisia hiippalakkeja tarkkailemassa. Tietysti kyseessä voisi olla itsenäisyyspäivä ja muuten vain joulun odotusta. Lisäksi se tarkoittaa, että kaudesta on kohta ensimmäinen puolisko pelattu ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt. Ajatella, että aika onkin kulunut niin nopeasti. Juurihan vasta oli kesä ja kesän tuomat peruskuntotreenit.Tietysti saimme niistäkin pienen muistutuksen kun vanha tuttumme Christine tuli vierailulle ja piti pienet hyppytreenit. Appara oli ikävä kyllä sen verran lumen peitossa, että emme sinne päässeet. Ilmeisesti vetoja ja hyppyjä pystyy kuitenkin tekemään salinkin puolella. Koska kausi on pitkä, oli tällaiset hieman erilaiset treenit virkistävää vaihtelua ja antoivat lisäpotkua ennestään aktiiviseen joukkueeseen. Viikonloppuna pääsimme tutustumaan vielä Kuusamon kaamokseenkin, kun kävimme siellä pelaamassa paria peliä hyvällä menestyksellä. Jälleen kerran ei tarvinnut pitemmälläkään pelireissulla kuolla tylsyyteen kun juttua riitti yhdeltä sun toiselta. Loppujen lopuksi koko reissu meni nopeasti, jopa pitkä kotimatka takaisin yön pimeillä tunneilla. Jotkut saivat nukuttua enemmän toiset vähemmän, mutta suurin kiitos tästä kuuluu kuskille, joka ei nukkunut. Tärkeimpinä kotiin tuliaisina tietysti kaksi voittoa ja viisi pistettä. Tästä HPK:n naiset jatkavat kohti uusia taisteluja. Aika siskokultia. #3 Anni   Moi! Nyt se on vihdoin täällä - Lentopallon Mestaruusliiga 2010-2011! Ensimmäiset varmat merkit kauden alkamisesta ovat perhoset vatsanpohjassa ja kämmenten hikoilu. Mitä lähemmäs H-hetki tulee, sen jännemmältä tuntuu! HPK-naisten lentopallojoukkue aloitti kauteen valmistautumisen jo kolme kuukautta sitten uuden saksalaisen valmentajan Dirk Sauermannin opein. Valmentaja on minulle jo entuudestaan tuttu, koska pelasin hänen joukkueessaan kaksi vuotta Leverkusenissa. Ahveniston biitsihiekka, Kaurialan kentän portaat ja Hämeenkaaren taraflexi ovat tulleet meidän joukkueelle erittäin tutuiksi harjoitukauden aikana - hikipisaroita on siis vuodatettu ja paljon!  Joukkueessa on hyvä tekemisen meininki ja valtavasti nuoruuden intoa. Potentiaalia joukkueessa riittää ja uskon, että kovalla työnteolla ja laadukkaalla treenaamisella kaudesta tulee menestyksekäs. Perjantaina 08.10 klo 18.30 ensimmäisessä kotipelissä vastaan asettuu Kuusamon Pallo-Karhut. Kaikki siis paikan päälle kannustamaan ja tutustumaan Kerhon uuteen joukkueeseen! "Ihmisen suurin heikkous on luovuttaminen. Kaikkein varmin tapa menestyä on yrittää aina, vielä kerran uudelleen." #2 Noora "Lotta"   Mooooi! Sarja on nyt sitten lähtenyt käyntiin ja muutama peli on jo pelattukin. Itsellä alkoi juuri ensimmäinen liigakausi ja se startattiinkin Salon paidassa. Mukana oli myös muita 'kerhojunnuja', joten porukasta löytyi pari tuttuakin. Ensimmäinen peli oli HPK:ta vastaan, joten pääsimme aloittamaan tutussa kaukalossa. Fiilikset olivat mahtavat, kun kiekko tippui jäähän.  Olimme jo kopissa sopineet, että periksi ei anneta, tapahtui mitä tapahtui. Joukkueen iloinen tunnelma säilyi koko pelin ajan, vaikka kiekko käväisikin omassa maalissa muutamaan otteeseen. Lopulta summeri kuitenkin soi ja peli oli päättynyt. Salo HT:n taistelusta huolimatta HPK oli voittanut maalein 9-0. Olimme kaikki tehneet kovasti töitä ja todisteena siitä meillä oli pari uutta mustelmaa ja kipeitä lihaksia. Ensimmäinen liigapeli oli nyt takanapäin ja suurin jännitys oli lauennut. Fiilikset oli edelleen tosi mahtavat! Nyt on edessä taas ankaraa harjoittelua ja uusia pelejä. Toivottavasti kausi lähtee hyvin liikkeelle niin HPK:lla kuin Salollakin! Terkuin Karo #3   Moi Kausi on pyörähtänyt käyntiin kahdella voitolla, mutta varaa löysäilyyn ei ole. Vastustajat kovenevat peli peliltä ja se vaatii joukkueen pelin paranemista entisestään. Harjoituksissa tempo ja vaatimustaso ovat kovia. Ei ole varaa uinahdella hetkeksikään, sillä kerran kun koko joukkue löysäili, valmennuksen päänuppi kireni ja loppu jääaika vietettiinkin luistelemalla viimeinen vartti kenttää ympäri, mikä ei lämmittänyt kenenkään mieltä,ainoastaan kehoa, ja tartutti harjoituspaitoihimme niin pahan tuskanhien hajun, että huoltajamme joutui heti harjoitusten päätyttyä niitä pesemään. Seuraavana kahtena viikonloppuna koko porukka hikoilee vuorostaan sitten bussissa. Seuratkaahan pelejä ja tulkaa kannustamaan. Hien voi haistaa jopa katsomoon asti. :) -Riksa #9-   Morjesta!   Kesä alkaa olla takanapäin, eli makkarat on syöty ja kesäreenit hikoiltu. Uusi kiekkokausi häämöttää ja matka mestaruusjahtiin starttaa viikonloppuna Saloa vastaan. Matkalla liigastarttiin olemme pelanneet lukuisia harjoituspelejä poikajoukkueita vastaan unohtamatta parin viikon takaista kotiturnaustamme. Joukkueeseemme olemme saaneet uusia kasvoja vanhojen sekaan vahvistamaan jo ennestään värikästä joukkuettamme.  Tulopuolella on innokkaita nuoria pelaajia ja pari jo suomenmestaruuden voittanuttakin konkaria, joiden kokemus varmasti auttaa meitä kauden mittaan kohti tavoitettamme. Ensimmäisen sarjapelin jälkeen pääsemme viettämään joukkueemme kesken saunailtaa jolloin uudet pelaajat eli tämän kauden "rookiet" kastetaan  joukkueemme virallisiksi jäseniksi . Naisten SM-sarjaan on noussut mukaan kaksi uutta joukkuetta eli KalPa ja Team Kuortane. Ne tuovat sarjaan lisää mielenkiintoa ja laajennusta maantieteellisesti. Alkusarjan ohjelma alkaa osaltamme tiukasti. Ensimmäisen kotimittelön jälkeen meillä on pitkä vierasrupeama. Parin lyhyen matkan vieraspelien jälkeen koittaa peräkkäisinä viikonloppuna pitkän matkan vieraspelit (Kuopio-Jyväskylä ja Oulu-Kuortane) joiden väliin mahtuu viikolla pelattava kotipeli Lohjaa vastaan.  Vierasrupeaman jälkeen alkaa sitten osaltamme helpottaa, sillä loppuohjelma näyttää paria vieraspeliä lukuun ottamatta kotikoitoksilta. Toivotamme kaikki tervetulleiksi katsomaan ja kannustamaan uutta joukkuettamme matkalla kohti mestaruutta.   T. Mira#6 & Anne#12 Heippa! Kevättä kohti mennään jo kovaa vauhtia. Pelejä on Jamien raportin jälkeen ehtinyt kertyä neljä ? ja voittoja yhtä monta. Kotona kaatuivat Pihtipudas ja Eura, vierasvoittoihin ylsimme Orivedellä ja Kuusamossa. Maaliskuun aloitusta edelsi siis viikonlopun reissu Kuusamoon. Matkan kulku oli tuttu joulukuiselta  vastaavalta. Matkaan startattiin perjantaiaamuna kymmeneltä. Perjantain peliin valmistavat harjoitukset käytiin läpi Pihtiputaalla, josta suuntasimme yöksi Pudasjärvelle. Opiskeltuamme vastustajan pelikuviot videopalaverissa, oli meillä aikaa jännittää olympialaisia ja miesten jääkiekon välierää Suomi-USA. Tulostahan meidän suomalaisten ei kannata muistella. Ainoa positiivinen asia ottelun lopputuloksessa oli se, ettei amerikkalaisvahvistuksemme Jamien tarvinnut kävellä majapaikastamme aamuharjoituksiin. Ilmeisesti valmentajan ja Jamien kesken jonkinlainen kädenvääntö tuosta ottelusta oli siis ollut meneillään. Onneksi meidän esityksemme lauantain Kuusamo-pelissä sentään peittosi tuon jääkiekkomiesten traagisen taaperruksen ja pääsimme lähtemään kymmentuntiselle kotimatkallemme voittajina. Kotiin saavuimme lopulta sunnuntaiaamuna seitsemän aikaan, vaikka välillä tuntui, että olimme matkalla sinne, minne Marja Tyrnikin, ainakin juttujen perusteella. Kevään tulosta kertoo paitsi lämpenevä sää ja lisääntyvä valonmäärä, myös lähestyvät pudotuspelit.  Tulevana lauantaina Lentopallon SM-liigan 15-vuotissynttäreiden kunniaksi pelattavalla juhlakierroksella kohtaamme runkosarjan viimeisessä ottelussamme Hämeenkaaressa Someron. Runkosarjan toisen sijan ja sitä kautta suoran välieräpaikan olemme jo varmistaneet, mutta merkityksettömäksi lauantain ottelu ei jää. Valmistautuessa koviin playoff-peleihin täytyy kaikki tilaisuudet kuusikkopelin hiomiseen käyttää eikä varaa löysäilyyn ole. Tulevan viikonlopun jälkeen runkosarjan sijoilla 3-6 olevat joukkueet pelaavat puolivälieriä, ja me saamme seuraavat kaksi ja puoli viikkoa keskittyä täysin kehon ja mielen saattamiseen pudotuspelivireeseen. Niissä peleissä koko kauden harjoittelu mitataan ? ja palkitaan.   Nyt viimeistään on aika koko Hämeen (ja miksei muidenkin alueiden) lentopalloihmisten pistää oranssia päälle ja kokoontua Hämeenkaaren lehtereille nauttimaan naislentopalloilusta ja kannustamaan joukkueemme menestykseen. Katsomossa kiitettävästi koko kauden kannustaneiden jääkiekkonaisten esimerkin mukaan laitetaan käsiä yhteen, eikä huutamienkaan ole kiellettyä! Henna eli Somppi #11 Terve! Saimme (minä ja Ella Pietikäinen) tehtäväksi kirjoittaa helmikuun N18-maajoukkueen tapahtumista. Ensin olimme Sveitsissä 9.-14.02 ja heti perään Kuortaneella 18.-21.02. Helmikuu on ollut melkein pelkkää maajoukkueleireilyä N18-ryhmän mukana. Minä, Ella ja Vilma Vaattovaara saimme kutsut Sveitsiin. Kokoonnuimme tiistaina 9.10 Helsingin jäähallilla (HIFK:n kotihallissa) aamupäivällä. Yövyimme Pasilassa ja keskiviikkoaamuna noin puoli kuusi lähdimme kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, määränpäänä Sveitsi. Laskeuduimme keskiviikkona aamupäivällä Zürichiin, josta matka jatkui Zuchwiliin bussilla. Keskiviikkoiltaan mahtui vielä yksi jää, joka valmisteli meitä tuleviin otteluihin. Pelasimme torstaina, perjantaina ja lauantaina Sveitsin maajoukkuetta vastaan. Torstain peli päättyi Suomen voittoon 0-9. Perjantaina oli jo paljon tasaisempi peli , joka päättyi lukemin 3-4, ja lauantaina hävisimme vain yhdellä maalilla 4-3. Eli plakkariin tuli 2 voittoa ja 1 häviö. Sunnuntaina aamulla pakkasimme kamat ja lähdimme bussilla kohti Zürichiä, mistä lento lähti illalla Helsinkiin. Ehdimme ennen lentoa ostaa tuliaiset lentokentän vieressä olevasta air-shoppingista. Samalla tapasimme entisiä HPK:n pelaajia Essi Salmisen ja Susanna Niemelän, jotka pelaavat tällä hetkellä Sveitsissä. Oli hauska tavata heidät siellä. Pari päivää ehdimme hengähtää ja pestä pyykkiä, kun piti olla menossa jo Kuortaneelle Leijonatyttö-leirille. Kuortaneelle kutsuttiin 40 tyttöä taistelemaan MM-kisapaikasta maaliskuun lopulla alkaviin MM-kisoihin Chicagoon. HPK:sta taistelivat kisapaikasta minä, Ella, Vilma ja Janna Jokinen. Jälleen kerran testattiin henkistä- ja fyysistäkuntoa. Meidät oli jaettu kahteen eri ryhmään ja pelasimme vastakkain kolme peliä. Lisäksi oli niitä ihania testejä joita pääsimme tekemään. Oli kiva palata kotiin ja päästä nukkumaan omaan sänkyyn. =) Terveisin Salla (Chipa) #14 ja Ella #15 Tervehdys uudelta vuosikymmeneltä! Tammikuu oli tänä vuonna pitkästä aikaa niin kuin kuuluukin, lunta tulvillaan ja raikas talvisää. Jossain vaiheessa lunta tuli tosin hieman HPK:n tupaankin, kun naisten olympiajoukkue julkistettiin. Kisakoneessa on mukana 14 pelaajaa naisten SM-sarjasta, mutta Kerhon riveistä yksikään ei kiristä luistimen nauhojaan Vancouverissa. Hetken asiasta jaksoi tarinoida ja kysyjille vastailla, mutta onneksi vähitellen koko juttu unohtui. Pelejä oli ja on kuitenkin vielä jäljellä ja matka joukkueemme tavoitteeseen kesken! Kuukauden viimeisenä lauantaina pelattiin runkosarjan viimeiset ottelut. Kohtasimme tuolloin Ilveksen, joka joutui pelaamaan ilman olympialaisiin valittuja pelaajiaan. Viideskin joukkueiden välinen kohtaaminen ratkesi HPK:n hyväksi, ja näin köröttelimme Tampereelta kotiin runkosarjan selvinä ykkösinä! Helmikuusta huolimatta ei lumen tulo näytä laantuvan, mutta tupa on nyt pysynyt kuivana. Ei erityisemmin loukkaantumisia, vain muutama rikkoutunut varuste tähän mennessä. Tämän kuukauden naisten SM-sarja on siis olympiatauolla, sillä naisten maajoukkue valmistautuu suureen pian alkavaan koitokseen Kanadassa. Kaikki jotka ovat maksaneet tv-maksun ja jaksavat valvoa, voivat muuten seurata kisoja telkkarista! Kun suomalaiset urheilevatm katsotaan kuvaputkea molemmat peukut pystyssä, niin kuin mummi on pienenä opettanut. Ritarittarien osalta katseet ovat jo kuitenkin tiukasti puolivälierälohko A:n otteluissa. Pelituntumaa pidetään yllä pelaamalla harjoitusotteluita ja kiristämällä luistimennauhoja ihan normaalisti neljästi viikossa Rinkelinmäellä. Maaliskuussa jatketaan sitten pelien osalta siihen mihin Tammikuussa jäätiin. Playoff-parroista ei tule tunnistamaan ja tukatkaan tuskin värjäytyvät oransseiksi, mutta pleijaritunnelman voi varmasti muuten aistia. Tulehan katsomaan ja kannustamaan nyt kun panokset kovenevat! Anne kiittää. Hej, jag heter Fanny Tuohon yllä olevaan otsikkoon liittyy paljon merkitystä, paljon itkua ja kiukkua, mutta myös paljon onnistumisen hetkiä. Nuo sanat kertovat ajastani Ruotsissa, jossa pelasin viime kauden. Seuraavassa hieman lisää kokemuksiani ja tunteita viime kauden lopusta. Kaupunki missä asuin oli siis Linköping. Se on Tukholmasta hieman alaspäin ja se on noin Oulun kokoinen kaupunki. Joukkueemme pelasi Ruotsin naisten pääsarjatasolla, jossa se ei ikävä kyllä menestynyt viime kaudella. Sikäli outoa, sillä joukkueessamme oli ammattilaisia ja niin sanottuja ?puoliammattilaisia? ja puitteet pelaamiselle olivat vailla vertaa. Nyt jälkeenpäin kun vertaan kyseistä vuotta ja joukkuetta suomalaisiin joukkueisiin, on ero aika huima. Tosin, siihen myös vaikuttaa se että suomessa monikaan joukkue ei saa vain nauttia jääkiekosta, vaan heidän täytyy tehdä paljon talkoita ja kerätä sponsoreita, jotta saavat pelata. Ruotsissa meidän joukkueemme oli täysin riippuvainen miesten joukkueesta, joka myös pelaa pääsarjatasolla. Kyseiseen toimintamalliin, se että kuuluimme miesten joukkueelle, en ole törmännyt Suomessa ollenkaan. Ja juuri tuo mahdollisti sen, että me saimme vain pelata ja meidät niin sanotusti ?puettiin? seuran väreihin, mikä tarkoitti ilmaisia varusteita, vaatteita jne. Suomessa jo se että saat joukkueelta tuulipuvun, on hyvä asia, puhumattakaan jos saat mailan tai kaks! Mistä kaikki lähti? Itseni kohdalla voin puhua pienestä unelmasta, joka kävi viime kaudella toteen. Unelma ei tosin ole ollut pikku tytöstä asti, koska esimerkiksi yläkouluikäisenä en voinut sietää ruotsinkieltä, enkä koko maata enkä oikeastaan mitään mikä siihen liittyi. Ainoastaan kuninkaalliset olivat ainut asia mikä itseäni kiinnosti. Ja oikeastaan, juuri tuosta syystä, en mennessäni Ruotsiin puhunut kieltä laisinkaan. Osasin sanoa oman nimen, mutta hyvällä englannilla ja kovalla halulla tulla ymmärretyksi auttoivat paljon. Sen sijaan kieli ei ollut ongelma kun tapasin ruotsalaisia pelaajia eräässä turnauksessa ja sen jälkeen, aluksi heitetty vitsi pelaamisesta Ruotsissa, muuttui pian pieneksi unelmaksi, jota lähteä toteuttamaan. Ja niin vain monen mutkan kautta, löysin itseni viime kaudella Ruotsista pelaamasta. Kaikki ei toki ollut ruusuilla tanssimista, mutta kuka sanoi että jahdatessaan unelmaa kaikki olisi tehty valmiiksi ja kaikki sujuisi kuin tanssi? Se että olen saanut kokea jotain erilaista, se että olen saanut elää unelmaani, on niin hieno asia, että jälkeenpäin kaikki vastoinkäymiset ovat tuntuneet suurilta voitoilta. Ehkä tämä voi kannustaa ihmisiä siihen, että kun oikein paljon uskoo itseensä ja omaan tekemiseen, jostakin mahdottomalta tuntuvasta asiasta voi tulla totta. Lopuksi haluaisin lainata Tommy Tabermanin sanoja: ?Olla rohkea, on olla onnellinen. Vain rohkeat saavat maistaa onnea, siemaista maljasta?. ystävällisin terveisin,  Fanny P.S. ?Jag heter Fanny och jag älskar ishockey? ;) Happy 2010!    It was nice to have a little time to relax and rest over the holidays and get our minds ready for the new year ahead of us. We got back in the gym the first week of January and were ready to start practicing. It is always nice to take a break but then when you come back and you realize how much you miss playing volleyball. We had our first game of the new year against Pieksämäki and we won in 3! It was a great start to the new year! Next up was Eura. This was a bitter sweet game for me because we won the game but I got injured and had to watch from the sidelines. But the team played great and earned a victory and we were 2-0 for the new year! The next game we would play would be against Salo and on tv. The team was very positive going into the game and ready to win. We also have a new addition to the team, Mira, and she got to play in her first match in Finland against Salo. But Salo is a great team and while we fought hard we lost the match in 3. The next match we played was agaisnt Pieksämäki at home. Sometimes it feels as though we play the teams so many times and know their game plan.Our team did a good job of showing them who was the better team, we won again in 3! The next two games that we have are against really tough and competitive teams, Pihtipudas and Orivesi, the 3rd adn 4th place teams in the standings right now. So we are working hard in practice to make sure we play our best against these teams because we have gone 5 sets before with these 2 teams, so they should be good games and fun to watch! I hope that we see you all out in the stands wearing your orange shirts to support us!   Go HPK! Morjesta kerholaiset ja fanit Sain aiheeksi blogiimme kertoa reenimatkoistamme. Nimeni on Hanna joukkueen kesken ? Hane? Tampereen toinen puoli ja se toinen puoli on Eve, joka päivittäin tekee minun kanssani matkaa Tampere-Hämeenlinna-akselilla, tosin kartturin ja kuskin paikka vaihtuu vuorotellen. Joku voisi kuvitella että niinkin pitkän matkan teko oisi päivittäin tylsää, mutta ehei minäpä kerron. Arkipäivän normi aamu viideltä ylös, kuudelta töihin, kahdelta kotiin ja suoraan päiväunille. Vähän ennen viittä soitto Evelle tai soitto Eveltä, joko lähdetään on yleensä tämän kellon lyönnin avainsana, ja vastauksena kyllä. Kuski noutaa toisen tämän kotipihasta, josta toinen juoksee niin paljon kun jaloista irtoo leipäkädessä kyytiin ja ei kun menoksi.  Rokki soimaan, kaasupohjaan ja nokka kohti Hämeenlinnaa, 78 km etelään. Meno matkalla käymme Even kanssa läpi takana olevan työpäivämme ja tämän hetkiset kuulumiset, monta kertaa olemme saaneet huomata ja yllättyä kuinka paljon yhden päivän sisään tapahtumia pisaa sillä näemme päivittäin, lukuun ottamatta keskiviikkoa. Toijalan eli matkanpuolivälin kohdalla kaasujalka kiihtyy ja kilpailu kellon kanssa alkaa ja miettiminen ehditäänkö ajoissa vai soitetaanko että myöhästytään vähäsen.  Yleensä päätämme ensimmäisen vaihtoehdon eli kaasua lisää ja kyllä me ehditään. Kello on viittä vaille, vilkku oikealle ja tiiriön ramppia ylös toivoen että edessä häämöttävät liikennevalot ovat vihreät. Auto kaartuu hallin pihaan, menopeli parkkiin ja taas täyttä juoksua kohti pukukoppiamme, jonka ovella sakkovastaavat katsovat kelloa ja odottavat sakkokassa kädessä kuka myöhästyy ja joutuu maksamaan veroja siitä joukkueelle. Onneksi olemme yleensä 10 sekuntta ajoissa ja säästymme sakoilta. Kello lähestyy puolta yhdeksää, kolme tuntia harjoittelua takana ja edessä päivän toiset 78 km. Takaisin ajomatkalla musiikki on vaihtunut rokista rauhallisempaan ja puheenaiheena on illan harjoitukset; mitkä menivät hyvin/huonosti ja muita pelillisiä ideoita sekä tietysti puhumme läpi sen asian, joka sinä iltana on kopissa ollut illan kuumin puheenaihe. Tunti ajoa takana ja taas ollaan vältytty poliisien tutkilta ja liikenneonnettomuuksilta, sovimme huomisen lähtöajan ja silloin taas läpi sama rumba, kuski vaan vaihtuu, mutta Hämeen Parhaat Kurvit käy sillonkin kierroksissa. Keskiviikko on yleensä ainut vapaapäivämme viikossa, joka meillä Even kanssa kuluu kaupassa käyden, pyykkiä pesten, autoa tankkaamalla, unohtamatta soittoa äidille, muina päivinä näihin aika ei yleensä riitä. Jos Lauantaina on kotipeli jäämme perjantaisin yleensä Annen ja Riksan kommuuniin yöksi . Näihin sanoihin Tampere kiittää ja toivottaa kaikki kannustamaan ja katsomaan kevään tärkeitä pelejä. Lisäksi pieni toivomus mutta suuri merkitys : Katsojat lisää ääntä ja kannustusta kerholle :) -Hane ps. jos tarvit kyytiä Tampere-Hämeenlinna välillä kilauta mulle tai Evelle  :) Moi Viikkoon kaksi HPK:n naiset heräilivät kukin omista kaupungeistaan. Minä heräsin Jyväskylästä, sillä pitkän loman jälkeen koulu oli taas aloitettava. Ja voi sitä riemua, kun heti kalenteri alkoi täyttyä muustakin kuin harjoituksista tai peleistä. Tässä tapauksessa en tiedä häiritseekö koulunkäynti harrastusta vai harrastus koulunkäyntiä. Koska Jyväskylästä on kovin pitkä matka harjoituksiin Hämeenlinnaan ja koulussakin pitää joskus poiketa, niin minä tein maanantain harjoituksen yksikseni, Harjun rappusia hyppien. Minulle tiistai on yleensä viikon kiireisin päivä. Aamulla kouluun ja koulusta hätäillen tavarat kasaan ja sitten baanalle, auton nokka kohti Hämeenlinnaa. Toisinaan ajaminen on taistelua kelloa vastaan, mutta tällä kertaa tie oli tyhjä ja pääsin hyvissä ajoissa perille. Tämähän melkein tarkoittaa sitä, että loppuviikon voi keskittyä kiekkoiluun. Melkein.   Tiistaina loppukauden alustava ohjelma tuli pelaajille selväksi ja lyhyen laskutoimituksen mukaan hiki tulee virtaamaan PALJON! Uusia asioita alettiin ajaa sisään pelaajien aivolohkojen välistä ja lokerointiaikaa on korkeintaan maaliskuun alkuun.  Keskiviikon vapaaillan jälkeen pidettiin torstaina pienimuotoinen palaveri. Valmennusjohto piti ytimekkään palaverin, johon saatiin myös ?sanaleikki?. Valmentajat saivat aina niin äänekkään porukan hiljaiseksi, mutta ehkä juuri tämän hiljaisuuden aikana kopissa olleilla syttyi sellainen ritarinkatse, että alta pois!! Torstain ja perjantain harjoituksissa aisti todella hyvän fiiliksen ja se fiilis siivitti joukkuetta myös viikonlopun peleihin.  Lauantaina kotiluolaamme asteli Blues ja liekö vastustaja sokaistunut ns. ?raksavaloista?, kun heti alkuun saatiin avausmaali tehdyksi. Peli oli hallinnassamme ja jotta erätauolle oli mukavampi mennä, niin pari maalia tehtiin aivan ensimmäisen erän loppuun. Toisessa erässä annettiin vähän siimaa vastustajalle. Muutamia virheitä sattui ja niistä Blues rokotti. Kolmannessa erässä meinasi peli mennä jännäksi, kun vastustaja pääsi merkkausvirheistä kärkkymään läpiajoihin, mutta Maija oli terävänä maalilla. Muutamaa minuuttia ennen loppua Nora kuitenkin ujutti kiekon ohi hölmistyneen Blues-vahdin ja se oli viimeinen niitti. Kaikki kolme pistettä jäivät kotiluolaan!  Sunnuntaina oli taas sovittu joukkueen kanssa sama paikka, sama aika. Vieraaksemme luistelivat Lohjan Kisa-veikot. HPK:n naiset heiluttelivat tahtipuikkoa alusta lähtien. Peli pyöri enimmäkseen Lohjan päädyssä ja tilanteita oli yhtenään. Maaleja tehtiin tasaiseen tahtiin. Kolmannessa erässä sekoitettiin pakkaa jo niin sekaisin, että maaleja ei samaan tahtiin enää syntynyt, mutta lopputulos 13-1 ei jättänyt selittelyjen varaa. Peli oli meidän.  Kuuden pisteen ja voitettujen pelien jälkeen oli mukava päättää viikko ja lähteä taas sinne, mistä seuraava viikko alkaa. Eli pelin jälkeen kaikki lähtivät, kukin omiin kaupunkeihinsa. Niin myös minä, Jyväskylään. :)  -Karkki #10 Helou! Joulu on jo ohi, kinkut sulatettu ja aika keskittyä taas pikkuhiljaa kiekkoiluun. Uuden vuoden vieton jälkeen paluu treeneihin sujui kohtalaisen moitteettomasti ja armoton harjoittelu viikonlopun koitoksiin alkoi heti maanantaina. Lauantaina suunnistimme pyörillä ja iskelmäradiolla varustetulla iglulla Lohjalle ja sunnuntaina saimme kärpättäret vieraiksemme Metritiski-areenaan. Vuoden avausottelussa Lohjan Kisa-Veikot jäi nuolemaan näppejään, kun nenänpäät jäisinä ja hiustenlatvat huuruisina saavuimme Lohjalle. Vauhdikas ottelu päättyi lopulta sponsorimme innoittamana lohjalaisittain tylyihin lukemiin 0-9. Sunnuntain peli oli sen sijaan tasaisempi vääntö, kun kylmyydessä karaistuneet oululaiset vaikeuttivat aika-ajoin omaa peliämme. Pisteet jäivät kuitenkin kotihalliin, kun ottelun loputtua tulostaululla näkyi lukemat 5-2. Tavoitteelliset kuusi pistettä tuli taas viikonlopulta taisteltua ja neljän pisteen sarjajohdossa on hyvä jatkaa ensiviikonlopun peleihin. Lauantaina kohtaamme kotona sarjakolmosen Espoosta ja sunnuntaina jälleen Kisa-Veikot revanssin merkeissä. -Mari Heissan! Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille! Pienimuotoisesta joululomasta ollaan selvitty ja saatu levättyä,joten on aika taas palata tosi hommiin. Ennen uuden vuoden vaihtumista treenasimme muutaman päivän ja sitten olikin vuoden vaihde ja peli amputoitujen miesten maajoukkuetta vastaan. Peli oli varmaan aika erilainen pelaajille niin kuin katsojillekin. Pelasimme 3x15 minuutin erät ja ilman alkulämmittelyä jäällä. Voitimme pelin 9-0, vaikka miesten maajoukkue järjestikin hyviä tilanteita maalillemme hyvällä syöttöpelillä. Vauhti pelissä oli hieman rauhallisempaa ja vähemmän fyysisempää kuin omissa sarjapeleissä. Pelissä ei pelattu ali- tai ylivoimaa vaan rangaistuksesta seurasi rangaistuslaukaus aina rikotulle pelaajalle. Peli oli juuri sopivan tempoinen näin lomalta paluun jälkeen, kohti kovia SM-sarja pelejä tauon jälkeen. Tsemppiä kaikille peleihin! #6 -Mira- Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille! Vaikka joulut ja uudet vuodet on vietetty iloisissa levon merkeissä, niin vielä kaikilla on varmasti hyvässä muistissa joulukuun puolivälissä tehty fanimatka Turkuun, jossa meidän lentopallonaiset pelasivat Suomen cupin loppuottelun Salon naisia vastaan. Matkaan lähdettiin oikein fanibusseineen kaikkineen, ja jo matkalla kehitelty loistava tsemppihenki huutoineen kaikkineen ei varmasti jäänyt huomaamatta Salon kannattajilta eikä meidän lentopallonaisilta - eikä edes urheiluruudun katselijoilta. Ottelu päättyi tiukan väännön jälkeen Salon hyväksi 3-1, mutta fanit saivat nähdä tiukkaa vääntöä ja loistavia pitkiä palloralleja. Hopea ei ole häpeä, sanoisin. Fanibussin tunnelma ei tästä kotimatkalla laantunut vaan iloinen fiilis jatkui Hämeenlinnaan asti. Iso KIITOS lentopallonaisille huikeesta pelistä !!! Heippa! Taas on vierähtänyt muutama viikko, ja pelejä on ehtinyt olla kolme kappaletta. Ensimmäiset viikonpäivät meni treenatessa, ja viikonloppu menikin Kuusamossa. Lähdimme sinne jo perjantaina Hämeenlinnasta. Matka lähti mukavasti musavisan ja hyvien juttujen parissa. Pysähdyimme Pihtiputaalle hiomaan viimeiset kuviot kuntoon ennen lauantain peliä. Peli menikin ihan mukavasti, mutta ei todellakaan täydellisesti. Voitimme joka tapauksessa 3-1. Sitten alkoi tulomatka. Ensimmäisenä menimme syömään ABC:lle, siitä matka jatkui kohti Pudasjärveä, jossa olimme yön yli. Aamulla kaikki olivat virkeitä kuin pavut, ja lähdimme kotiin päin. Matka sujui taas hyvin mm. korttipelien ja laatujuttujen parissa. Matka kesti ja kesti, ja juttujen taso sen kuin vain nousi. Pysähdyimme muutaman kerran, kunnes oltiinkin jo Tampereella. HIP HEI! Tästäkin reissusta selvisimme, ja edelleen kaikki ovat väleissä toistensa kanssa. Seuraava viikko lähti terävästi treenaten. Meillä Varalan tytöillä (Katja ja minä) oli  testit heti maanantaina, jotka sujuivatkin ihan mukavasti. Loppuviikoksi pääsimme Hämeenlinnaan taas treenaamaan hassujen joukkuekamujen kanssa. Meillä oli keskiviikkona Orpoa vastaan peli, jonka voitimme tiukasti 3-2. Voitto on aina voitto! Loppuviikko meni videoita ja pelikuvioita jutskaillen. Sitten lauantaina se oli, se syksyn kohotuin kohta: Suomen cupin finaali. Ensimmäisessä erässä peli kulki jopa todella hyvin, mutta sitten ei tiedä mitä sen jälkeen tapahtui? Salo nosti tasoaan, ja me vähän laannuimme. Kulta Salolle, ja meille hopia. Hopeassa on vain se hyvä puoli, että sen pystyy aina kirkastamaan! Lauantai-iltaa jatkoimme Hämeenlinnan puolella, missä söimme ja saunoimme. Siitä matka jatkui kotiin tai muualle, ja joululoma oli valmis alkamaan. Nyt toivotan kaikille Rauhallista Joulua ja Onnea vuodelle 2010! Ps. Hämeenkaaressa on vielä rutkasti istumapaikkoja jäljellä, sinne siis! -Tarrde Moikka! Nyt onkin jo pari viikkoa takana päin, pelejä tässä ajassa ei kuitenkaan ollut kuin yksi. Ensimmäinen viikko meni kovaa treenatessa, paikat jumissa ja suurin osa joukkueesta hieman nuhaisena (toivotaan että possunuha jättäisi meidän joukkueen rauhaan) ja sitten olikin viimeinen vapaa viikonloppu ennen joulua. Seuraava viikko aloitettiin uusilla asioilla ja kovalla treenillä. Ja näistä muutoksista johtuen me  passarit olemme saaneet muutaman harmaan hiuksen, mutta kukaan ei ole seppä syntyessään, joten lisää treeniä vaan. Peli lauantaina Saloa vastaan alkoi huonosti. Syystä tai toisesta emme olleet täysin valmiita pelaamaan, joten eka erä meni harakoille. Toisesta erästä asti olimme sitten hyvinkin pelissä mukana aina viimeiseen erään asti. Peli loppui viidennessä erässä kuin seinään. Syynä voi olla väsy tai hermostuneisuus tai vaikka hius varpaan välissä tai yksinkertaisesti se, että Salo oli tällä kertaa parempi. Mutta emme jää sitä murehtimaan sillä seuraavan kerran kun pelaamme vastakkain pelissä on paljon enemmän kuin 3 pistettä! Eli lisää treeniä!! Ennen cupin finaalia ehdimme vielä pelata muutaman sarjapelin, ensimmäinen Kuusamossa. Siihen asti, Moro! -Heidi (Hemppa,Hede,Hemuli) Morjens! Jälleen yksi pelien täyteinen viikko on takana. Viikkoon maihtui niin Suomen cupia kuin liigaakin. Keskiviikkona olimme toisen kerran tosipaikan edessä kun pelasimme Suomen cupin välierän Someroa vastaan. Cupin henkihän on, että voitolla jatkaa kohti mitalipelejä, ja häviö tietää pelien päättymistä siihen. Joukkue keskittyi alkuviikon tiukasti Someron uusimpia kuvioita tutkien ja omaa peliä viilaten. Peli oli varsinkin erien aluissa tasaista, mutta meidän loppurutistuksemme onnistui paremmin ja näin korjasimme puhtaan 3-0-voiton. Jatkamme cupin loppuotteluun joka pelataan 19.12 Turun Caribiassa. Torstaina hieman huilasimme ja perjantana oli vuorossa PislaPlokin video ja valmistavat reenit lauantain liigakamppailuun. Lauantain peli oli meiltä aika nihkeää ja virheitä tuli aivan liikaa, mutta Ploki oli sitäkin vaisumpi, joten viikon toinen 3-0 voitto tuli loppujen lopuksi melko selkeästi. Pelin parasta antia taisikin olla Villen valoshow ennen ottelun alkua. Seuraava peli onkin vasta parinviikon päästä, joten kasvatetaan tässä välillä pelinälkää reeneissä ja säästetään Tarun ääntä. Riikka #7 Moi! Taas on yksi viikko takanapäin. Alku viikko harjoiteltiin ja keskiviikkona verkon toiselle puolelle asettui LiigaEura. Ensimmäisen erän perusteella olisi voinut odottaa hieman lyhyempää iltaa kuin mitä siitä loppujen lopuksi tuli. Pitkän väännön jälkeen tuloksena oli kaksi pistettä Hämeenlinnaan ja yksi piste vieraiden mukana Euraan. Pelin jälkeen muutamat harvat valitut joutuivat vielä dopingtesteihin. Nyt jännityksellä sitten odottelemme tuloksia... ;) Loppuviikko oli hieman kevyempää treeniä, säästeltiin energiaa tuleviin pikkujouluihin. Lauantaina porukka kokoontuikin hallille intoa puhkuen. Suuntasimme Aulangolle keilaamaan. Riemun kiljahdukset kertoivat täyskaadoista, joista lähes kaikki saivat nauttia. Matkamme jatkui jäähallille katsomaan miesten liigapeliä. Kannustushuutoihin jäi parantamisen varaa ja ehkä siinä olikin syy HPK:n tappioon. Reipas ulkoilu jäähallilta sai jo ajatukset siirtymään lämpimään saunaan. Kuitenkin ennen saunomista saimme vieraaksemme joulupukin! Kyseessä taisi kuitenkin olla vain sijainen, koska oikea joulupukki taisi pitää rakennuksen savupiippua liian haasteellisena. Kukaan ei jäänyt ilman lahjaa, joten ilta saattoi jatkua iloisissa tunnelmissa. Mainittakoon vielä, että yllättävän moni pelejämme seuraava ihminen käy aamuisin uimahallissa. Nähdään siis siellä ja muiden kanssa kaaressa! -Tike   Mukavaa lumista alkutalven päivää! Sään viiletessä ja lumikerroksen ilmestyessä monen kiusaksi alkaa tienpintakin olla liukas. Me kiekkoilijat saamme siis liukastella myös muuallakin kuin jäähallissa, ja välillä tuntuukin siltä, että ulkona pitäisi kulkea täydessä lätkävarustuksessa! Mutta asiaan... Voitokas alkusarja on pelattu ja ensi viikonloppuna on alkamassa varsinainen SM-sarja, jossa 6 joukkuetta ympäri Suomea pelaavat kullankiilto silmissä toisiaan vastaan ja antavat kaikkensa saadakseen joukkueensa neljän parhaan joukkoon ennen kevään "pleijareita". Tiimimme lähtee jatkamaan pelejään hyvistä asemista. Olemme nimittäin toisena alkusarjan jälkeen samalla pistemäärällä tämänhetkisen johtavan joukkueen Ilveksen kanssa. Tulevat pelit vaativat onnistunutta tiimityöskentelyä ja luottamusta omiin joukkuekavereihin. Kova asenne ja halu voittaa näkyvät joukkueemme tavassa harjoitella ja pelata. Tärkeimpiä asioita ovat huolellisuus ja loppuun asti pelaaminen. Näiden kahden asian hoitaminen vie joukkueemme pitkälle. Aika näyttää mihin panokset riittävät. Siihen asti kuulumisiin ja tervetuloa kannustamaan ritarittaret voittoon! Nortti #3 Heips! Tässä ennen uuden viikon alkua junassa istuskellessani, siirsin ajatukseni vielä viime viikkoon. Viime viikolla saimme keskittyä täysin treenaamiseen, koska viikolle ja viikonlopulle ei oltu merkitty yhtään peliä. Hyvä viikko siitä tulikin. Perus puntti- ja lajiharjoitusten lisäksi viikolle oltiin saatu mukavasti pientä vaihteluakin keskelle tätä harmaata syksyistä arkea. Näistä pienistä vaihteluista vastasi meidän LPT-opiskelijamme, joka vei meidät esimerkiksi yhdeksi harjoitukseksi uimahalliin vesijumppaamaan. Sehän osoittautuikin monen mielestä tehokkaaksi, ja jokainen sai testata lahjojaan kuviokellunnan puolellakin. Edes aluksi hieman viileältä tuntunut vesi ei haitannut, kun hypimme, pompimme ja yritimme pysyä veden pinnalla. Välillä sitä tarvitseekin tämän tyyppistä vaihtelua, joka on ikään kuin hermolomaa. Hyvä harkkaviikko sai hyvän lopetuksenkin kun perjantain jälkeen saimme lähteä mielestäni ansaitun - monen mielestä toivotunkin - vapaan viikonlopun viettoon. Pitkän kauden aikana oppiikin arvostamaan tällaisia viikonloppuja, jolloin saa ladata akkunsa kunnolla täyteen ja päästää hetkeksi lentopallon mielestään pois. Osalle joukkueesta on tärkeää, että pääsee käymään kotona, osa odottaa kavereidensa näkemistä pitkästä aikaa ja osalle kohokohta on, kun saa vain olla ajattelematta mitään. Lopputulos on varmaan kuitenkin kaikilla sama eli kun seuraava maanantai koittaa, sali täyttyy hyvin levänneistä ja jälleen intoa puhkuvista pelaajista. Siispä ei kun vain nokka kohti uusia haasteita ja tulevaa viikkoa, johon mahtuu taas pari peliäkin. Tiedossa on siis paluu arkeen, mutta niin mukavaan arkeen. Terveisin Anni Terves! Kausi on startannut käyntiin lentopallon puolella. Hoopeekoon saldona on 2 voittoa ja yksi tappio eli duurivoittoisesti pelitouhut ovat alkaneet. Melkein kaikkien joukkueiden pelejä nähneenä voi todeta, että naisten lenttisliiga on tasainen ja kuuluisa sanonta ?päivän kunto? ratkaisee. Yllätykset ovat urheilun suola! Kiekkonaiset ovat pelanneet jo useamman matsin ja jälki on ollut voittoisaa, se antaa lisätsemppiä ja motivaatiota treenaamiseen. Hyvä! HPK-naiset ovat lähteneet kuluvaan kauteen motolla ?KOVALLA ASENTEELLA?. Urheilemiseen ja kilpailemiseen kuuluvat olennaisena osana monenlaiset tunteet ja fiilikset. Joukkuelajeissa nämä henkimaailman asiat korostuvat, koska samassa veneessä (tiimissä) purjehtii useampi pelaaja. Joka tapauksessa asenne ja fiilikset joukkueen sisällä vaikuttavat suoraan joukkuehenkeen. Ja jokainen joukkuelajia pelannut tietää joukkuehengen merkityksen treenaamiselle ja pelaamiselle. Mitä sitten tarkoittaa ?KOVALLA ASENTEELLA?? Minusta itseltä vaatiminen, palaneet polvet tai kyynärpäät, hikiläiskät paidassa, pelikaverin tsemppaaminen, tuuletukset ja päättäväisyys ovat esimerkkejä asenteesta pelikentällä, oli sitten kyse maanantai-illan harjoituksesta tai sunnuntaipäivän pelistä. Kova asenne ei ole itsestäänselvyys, sillä se vaatii henkilökohtaista itsensä likoon laittamista ja yrittämistä pallosta palloon ja tilanteesta tilanteeseen. Haluan vielä lisätä, että kova asenne ei tarkoita raivoisaa itsensä sättimistä tai hampaat irvessä yrittämistä, vaan rentoa tekemistä huumori mielessä. Tosissaan, mutta ei totisesti! :) On helppo kirjoittaa tai sanoa, mitä asennoituminen ja kova asenne pitävät sisällään, mutta hyödyllisintä joukkueen kannalta on saada asenne näkymään suoritusten kautta. Omilla kovaa asennetta huokuvilla suorituksilla saa myös ympärillä olevat hereille ja yrittämään parastaan. Tänä iltana on jälleen mahdollisuus käyttää energiansa hallilla ja kirmata sekä syöksyä pallojen perässä kovalla asenteella. Tavoitteena on puolustaa ja varmistaa mahdollisimman monta palloa, ainakin viisi Mikasaa? :) Pirteetä syksyn jatkoa HPK:n edesottamuksia seuraaville ja tervetuloa halleille seuraamaan, mitä on ?KOVALLA ASENTEELLA? pelaaminen. Muistetaan liikkua ulkona ja pidetään mieli iloisena, jotta syksyn pimeys ei pääse yllättämään! Terkuin Mantu Hellurei! Näin viikon puolivälissä on hyvä kertoa hieman kuulumisia kiekkoilun puolelta. Viime viikonloppuna reissasimme ympäri Suomenmaata. Pääetappimme oli sunnuntain peli Oulussa, mutta välietappina pelasimme lauantaina pelin Alavudella. Reissu oli mahtava ja naurua riitti. Hauskuus näkyi myös kentällä ja molemmista peleistä otettiin pisteet kotiin. Voitot saatiin Alavudelta huimin lukemin 14-0 ja Oulusta luvuin 4-2. Ensi viikonloppu, eli päivät 24. ja 25. ovat joukkueella vapaita. Kaikilla joukkueemme jäsenistä ei kuitenkaan viikonlopusta puutu menoa. Naisten maajoukkue leireilee jälleen Tukholmassa 23.-25.10 pelattavassa Euro Hockey Tour ?turnauksessa. Joukkuettamme edustavat maalivahti Maija Hassinen, puolustaja Kati Kovalainen ja hyökkääjä Nora Tallus. Tukholman turnaus on kauden ensimmäinen Euro Hockey Tour ?turnaus. Pelit jatkuvat seuraavan kerran 31.10 kotipelillä Ilvestä vastaan ja 1.11 vieraspelillä Salossa. Nortti #3   Moikka vaan! Se on sitten taas yksi viikko vierähtänyt. Meillä vietettiin rauhallinen viikko, pelkkää reenisettiä, ja hieman lepoa viikonloppuna. Teemu oli tämän viikon naisten EM-kisoissa, joten tahtia piti yllä AW.   Minähän käyn Hämeenlinnassa reeneissä vain keskiviikkoisin ja perjantaisin, sillä olen vielä  Tampereella urheilulukiossa. Hämeenlinnan reenit tuovatkin mukavaa vaihtelua reeniviikkoon! Aluksi tuntui vähän hassulta tulla Hämeenlinnaan ja minua mietityttikin, että millasia ne muut tyypit siellä ovat. Turhaan sitä murehdin, sillä kaikki on osoittautuneet huipputyypeiksi ja ottaneet junnun tiimiin hyvin mukaan.   Sarjakausi lähtee pian käyntiin. Ensimmäinen virallinen SM-liigan peli meillä onkin jo keskiviikkona 7.10 Pihtiputaalla.   Katja   Terppa!  Tään alkuun mainittakoon, että takapenkin teinit on syrjäytetty/potkaistu pois takapenkiltä, jotenka sutinablogit jäävät pois ainakin netistä. Mutta nyt sitten siihen pääaiheeseen eli uuteen asiapitoisempaan blogiimme. Lauantaina meillä oli tärkeä peli Ilvestä vastaan. Latautuminen näkyikin jo viikon harjoituksissamme. Tunnelma oli hyvin keskittynyttä ja ajoittain tunteet olivat myös aika pinnassa. Itse peli oli tiukka, mutta tasaväkinen. Tilanteita sateli molempiin päihin, joten molemmilla maalivahdeilla riitti töitä. Meidän maalivahtimme pelasi todella hyvän pelin! Käytimme maalipaikat paremmin hyväksi ja voitimme ottelun 4-3. Sen myötä pisteet ja " hämeenherruus" matkasivat kanssamme Hämeenlinnaan. Sunnuntain peli APV:tä vastaan olikin sitten enemmän yhteen päähän pelaamista, vaikka vastustaja saikin joitakin satunnaisia  laukauksia maaliamme kohti. Nämä tilanteet joukkueemme toinen maalivahti hoiti näpsäkästi, jonka seurauksena hän pelasi nollapelin (pienet sille !!). Toiseen päähän mätimmekin sitten 12 maalia, vaikka paikkoja olisi kyllä ollut useampaankin. Sunnuntai-ilta huipentui sitten naisten lentopallopeliin, joka päättyi myös Kerhon voittoon erin 3-1. Pelin jälkeen kävimme vielä illastamassa pelaajien kanssa Hämeenkaaren yläkerrassa. Tämän jälkeen kaikki lähtivät unisina ja hyvästä ruoasta turvonneina kotiin odottelemaan seuraavan viikon harjoituksia ja blogia.   Terveisin:  yksi joukkueemme maalivahdeista ja puolustajista =)   Rakas blogi, Ette tunne meitä vielä kovin hyvin, joten avaamme teille hieman joukkueen sutinakarttaa. Kun rookiebileet oli vietetty, tuli heti catfightin tunnelmaa ilmaan. Bileiden jatkoissa nimittäin J.J. nappasi K.T:n nenän edestä 30v uroksen, joka bongattiin myöhemmin 19.9 jäähallilta turvakengät jalassa. Tiedä sitten kumpaa neitokaista tämä herra etsi. Pölyn laskettua rauha koppi kahdeksaan palasi. Iloisiakin uutisia julkaistiin kun M.H. ja hänen miehensä J.S. kihlaantuivat. Myös E.R. löysi potentiaalisen poikaystävän S.R:stä, joka soitti ensimmäisen puhelunsa E.R:lle 20.9 klo 20.30. Toisaalta L.R. on havaittu liikkuvan useamman herran kanssa kun P.S. ja myöhemmin mukaan tullut mysteerinen Mr. X ovat mukana kuvioissa. Kysymys kuuluukin, kuka heistä on kolmas pyörä? Seuraavaksi pitkään pyörinyt kohu nuoresta playeristä R.J:stä, joka aloitti kierroksen V.V:stä mutta sai tylysti rukkaset. Niinpä hän jatkoi suoraan J.J:hin. Tunne oli aluksi kenties molemminpuoleinen, kunnes J.J. lämpesi aiemmin mainittuun maagiseen turvakenkämieheen. Tästä R.J. laantui hetkeksi, mutta huhuja liikkuu että verkot lasketaan jälleen vesille. Nyt hän toivoo verkkoihinsa J.S:ää. Harmi vain, että J.S:llä on huomattu olevan sutinaa muuan S.L:än kanssa. Mutta S.L:llä on kilpailua, koska myös R.N. on yritellyt J.S:ää, kun juttu M.H:n kanssa ei sujunut. Saa nähdä miten asia etenee? R.J:n tytöt ovat toki puhuneet asiasta keskenään ja ovat yksimielisesti päättäneet että jätkähän on John Tucker! Täten he keksivät suunnitelman jonka jälkeen he voivat sanoa vain Hasta la Vista Mother******! xoxo Takapenkin Teinit P.S. Muutama joukkueemme onnekas sai lounastaa Popedan kanssa su 20.9 pelimatkalla. Ja pelistähän tuli 5-0 voitto eli loppu hyvin kaikki hyvin! P.P.S. Tupe tippu BB:stä!! P.P.P.S. Mikä on pilates suomeksi? ?..Melilosvot!   Bonjour! Terveiset Ranskasta! Viime torstaina lähdimme aikaisin aamuyöstä Hämeenlinnasta liikkeelle kohti Ranskaa. Hainaut Volley (parin vuoden takainen seurani) järjesti perinteisen kansainvälisen turnauksen Valenciennesissa jo yhdennentoista kerran. Joukkueellemme tämä oli kolmas kerta turnauksessa. Oli siis jo paljon tuttuja paikkoja ja ihmisiä. Itse sain taas maistella Ranskan ilmastoa, kun pari vuotta siellä vierähti pelatessa. Ensimmäinen kauteni ulkomailla ammattilaisena meni Hainaut Volleyn paidassa Pohjois-Ranskassa. Toinen kausi vaihtui Etelä-Ranskan lämpimään ilmastoon ja biitsiin. Istres oli paikan nimi, ja se sijaitsi Välimeren rannikolla Marseillen naapurissa. Viime kauden kruunasimme neljännellä sijalla, joka oli joukkueeltamme todella hyvä suoritus. Nyt siis olen takaisin Suomessa ja tutussa Hämeenlinnassa. Tänne Hämeenlinnaan oli oikein mukava palata, vaikka hieman asiat ovat muuttuneet parin vuoden aikana. Joukkuekaverit ovat vaihtuneet nuorempiin tyttöihin. Parin vuoden aikana on joukkueessa käynyt sukupolven vaihdos, ja nykyään edustan siis itse vanhempaa polvea. Eikä joukkueen nimi ole enää Vanajan RC, vaan nyt olemme yhtä HPK:n naisjääkiekkoilijoiden kanssa HPK-naisissa. Hienoa olla osa HPK:ta ja edustaa naisten omaa seuraa.  Palaan vielä hieman viime viikon Ranskan turnauksen tunnelmiin. Rutkasti tuli uusia kokemuksia ja pääsimme harjoittelemaan yhteisiä kuvioita kovien pelien lomassa. Viikonlopun aikana pelasimme Belgian, Tanskan, Ranskan ja Sveitsin seurajoukkueita vastaan. Belgian ja Ranskan joukkueet veivät meistä voiton, mutta tanskalaisille ja Sveitsin ?jenkkijoukkueelle? löimme luut kurkkuun ja napsimme niistä peleistä voitot. Tuloksena oli viides sija kovatasoisessa turnauksessa. Ranskalaiseen tyyliin kuuluen patongit ja kroisantit täyttivät vatsamme koko viikonlopun ajan, joten on oikein mukava palata takaisin Suomeen ruisleivän makuun. Kommelluksilta ei vältytty matkan aikana. Muutama ?dingding? kilahti kassaan unohduksien myötä, mutta onneksi oppaamme oli meitä täsmällisempi! Tai ainakin ensimmäisen päivän myöhästymisen jälkeen! Opas oli viinin ja juuston ystävä kuten ranskalaisen kuuluu ollakin - viini oli oppaamme erityisherkkua! Mutta kyllä Monsieur (mösjöö) Opas piti asiat käsissään, vaikka toinen käsi paketissa olikin! Vielä hän viime minuuteilla ennen junamme lähtöä, toi viimeiset kassit ja tuliaiset Suomeen vietäväksi. Poskisuudelmien kautta kotimatkalle ja pitkän matkustamisen jälkeen olimme kotosuomessa maanantaina aamuyöstä. Matka sisälsi paljon kokemuksia lentopalloilusta, ranskalaisten aikatauluista ja joukkueen kasvamisesta yhtenäiseksi tiimiksi. Tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti kauden alkua. Ensi makua peleistä saadaan jo sunnuntaina, kun Suomen Cupin pelit aloitetaan Hämeenkaaressa. Tervetuloa kannustamaan HPK-naiset voittoon!! Terveisin Kassu